Esiliina: perinne ja perintö – Vapaamuurarikauppa

Päivi Hämäläinen
Tuote- ja ostoasiantuntija, yli 15 vuoden kokemus vähittäiskaupasta

Vapaamuurariesiliina – operatiivista perintöä?

Kuten aiemmin mainitsemamme käsineet, myös esiliina on luonnostaan monissa ammateissa käytetty suojavaruste. Siksi ei ole yllättävää, että se kuuluu myös vapaamuurarien varusteisiin. Vapaamuurariesiliinalla ei kuitenkaan ole aina ollut nykyisen kaltaista merkitystä vapaamuurariudessa, eikä sen käyttö operatiivisten muurarien ja kivenhakkaajien keskuudessa ollut suinkaan itsestäänselvyys.

Keskiaikaisissa kuvituksissa ja käsikirjoituksissa rakentajia kuvataan varsin harvoin esiliinoihin pukeutuneina. “Old Charges” -tekstit (operatiivisten muurarien sääntökokoelmat 1300–1700-luvuilta) eivät myöskään viittaa siihen lainkaan. Ranskassa Compagnonnage-perinne ei juuri mainitse sitä, ja 1800-luvun elpymisen jälkeen vain värjärien ammattikunnan jäsenet (Compagnons Teinturiers) käyttävät symbolista esiliinaa.

Harvinaiset asiakirjat, jotka kuvaavat “Mason Word” -muurariuden (Skotlannissa 1600-luvun alussa syntynyt varhainen vapaamuurarius) ja 1600-luvun englantilaisen spekulatiivisen vapaamuurariuden tapoja, eivät myöskään mainitse esiliinoja. Vanhin kuvaus englantilaisen vapaamuurarin vastaanottamisesta, joka löytyy Robert Plotin teoksesta “Natural History of Staffordshire” (1686), mainitsee käsineet, mutta ei vapaamuurariesiliinaa. Joka tapauksessa vanhimmat tuntemamme vapaamuurariesiliinat ovat peräisin vasta 1700-luvulta.

Johtopäätös on selvä: operatiiviset muurarit käyttivät esiliinaa tiettyjen työtehtävien suorittamiseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei esiliinalla ollut rituaalista, kunnioittavaa tai symbolista käyttöä, eikä sitä annettu juhlallisesti uuden muurarin vastaanottoseremoniassa. Tämä on loogista: vanhojen asiakirjojen mukaan vaadittiin vähintään kolmen vuoden työskentely ennen kuin henkilö voitiin ottaa oppipojaksi. Uusi oppipoika ei siis kohdannut esiliinaa vasta vihkimyksessä, vaan oli käyttänyt sitä jo useita kertoja. Mistä siis vapaamuurariesiliina on peräisin vapaamuurarin erityisenä rituaalisena koristeena?

Vapaamuurariesiliina – modernin vapaamuurariuden keksintö

Useat historialliset viitteet osoittavat, että symbolisen esiliinan käyttö vapaamuurarityöskentelyssä on modernin vapaamuurariuden keksintö – eli sen vapaamuurariuden, jonka Lontoon suurloosi käynnisti virallisen perinteen mukaan vuonna 1717, mutta todennäköisemmin vuonna 1721.

Ensimmäinen maininta vapaamuurariesiliinan rituaalisesta käytöstä ilmestyy vuonna 1723 symbolisessa katekismuksessa nimeltä “A Mason’s Examination”. Tämän asiakirjan julkaisukonteksti on erityisen tärkeä. Katekismus oli liitetty avoimeen kirjeeseen, jonka eräs englantilainen vapaamuurari – suuttuneena Lontoon suurloosin rituaalisista uudistuksista – julkaisi 13. huhtikuuta 1723 “The Flying Post, or the Post Master” -lehdessä. Kirjeen kirjoittaja toteaa, etteivät loosin jäsenet “lankea hölmöjen tai lasten tavoin paljastamaan mestareidensa ja valvojien antamia opetuksia”, ja julkaisee sitten katekismuksen havainnollistaakseen uudistajien ilkivaltaa. Tämä tarkoittaa, että spekulatiivisen vapaamuurariuden vanhoille tavoille uskolliselle vapaamuurarille katekismuksen sisältö ei ollut aidosti vapaamuurarillista ja se voitiin siten paljastaa rikkomatta vapaamuurarin valaa. Mitä katekismus sitten mainitsee? Että ennen vapaamuurariksi ottamista kokelas lahjoitti kaikille läsnäolijoille miesten ja naisten käsineet sekä nahka-esiliinat.

Rituaalisen vapaamuurariesiliinan läsnäolo on siis todennäköisesti osa niitä uudistuksia, joita kirjeen kirjoittaja vastusti ja jotka hän tunsi vapaaksi paljastaa. Katekismuksen loppuosa kuvaa monia vapaamuurarien salaisuuksia, jotka vaikuttavat meistä täysin oikeilta, mutta ovat todellisuudessa skotlantilaisten tapojen (kuten Maughbin, Boaz ja Jakin -sanat) voimakkaasti vaikuttamia. Tämä antaisi olettaa, että Lontoon suurloosin “modernit” olivat omaksuneet osia tai kokonaisuuksia skotlantilaisista tavoista (luultavasti Andersonin kaltaisten hahmojen vaikutuksesta) ja että tämä vapaamuurariuden muoto erosi täysin vanhan englantilaisen spekulatiivisen vapaamuurariuden tavoista, joista emme itse asiassa tiedä juuri mitään. Tulisiko vapaamuurariesiliina siis Skotlannista, vaikka harvat 1600-luvun skotlantilaiset kirjalliset todisteet eivät sitä mainitse? Se on mahdollista, muttei varmaa. Olemme kuitenkin taipuvaisia ajattelemaan, etteivät kaikki Lontoon suurloosin lisäykset olleet lainauksia skotlantilaisesta perinteestä, vaan osa niistä oli todellisia innovaatioita, kenties vapaamuurariesiliinan käyttö mukaan lukien.

Vuoden 1723 kuuluisa kirje antaa myös viitteen Lontoon suurloosin perustamisesta vuonna 1721 eikä 1717. Kahden vuoden ikäisestä uutuudesta suuttuminen on vielä ymmärrettävää. Tieto liikkui tuolloin hitaasti, emmekä tiedä, missä kirjeen kirjoittaja asui. Mutta jos suurloosi perustettiin 1717, viiden vuoden viive tyytymättömyyden ilmaisemisessa herättää kummastusta!

Vapaamuurariesiliinan perintö

Vuoden 1723 jälkeen kaikki englantilaiset “modernit” lähteet mainitsevat vapaamuurariesiliinan, alkaen Samuel Pritchardin vuonna 1730 julkaistusta “Masonry Dissected” -teoksesta. Sama koskee mannerta, jonne Lontoon suurloosin vapaamuurarius levisi 1725-luvulta alkaen. Kaksi vanhinta ranskankielistä rituaalikäsikirjoitusta (Bernin käsikirjoitus ja Luquetin käsikirjoitus) tuntevat vapaamuurariesiliinan käytön, samoin kuin kaikki 1740–1760-lukujen paljastukset.

Nämä lähteet koskevat kuitenkin vain “modernien” suurloosin perinnettä ja sen vaikutuksesta mantereelle perustettuja loosia. Entä ne englantilaiset vapaamuurarit, jotka pysyivät uskollisina vanhoille tavoille ja perustivat vuonna 1751 kilpailevan suurloosin, niin kutsutut “muinaiset” (Ancients)? On todettava, että 1750-luvulla he olivat todennäköisesti mukautuneet tässä asiassa “moderneihin” ja käyttivät myös vapaamuurariesiliinoja, kuten esimerkiksi Laurence Dermottia (muinaisten suurloosin sielua ja heidän perustuslakinsa “Ahiman Rezonin” kirjoittajaa) esittävät kuvat osoittavat. Myös vuoden 1760 paljastus “The Three Distinct Knocks”, joka paljastaa “muinaisen” perinteen loosin rituaalin, mainitsee vapaamuurariesiliinan.

Vaikka kaikki vapaamuurarit eivät sitä aluksi käyttäneetkään, vapaamuurariesiliina vakiintui yleisesti ja siitä tuli yksi vapaamuurarin tunnusomaisimmista merkeistä ympäri maailmaa.