Oppipojan karkea kivi
Jo initiaatiossaan oppipoika kohtaa Kiven, joka esiintyy muodossa “karkea kivi”. Hänelle opetetaan, että hän on itse tämä karkea kivi, jota hänen on opittava työstämään: poistamaan sen rosoisuudet, antamaan sille muoto ja tekemään siitä kelvollinen osa temppelin suurta rakennusprojektia.
Karkeassa kivessä on valtavasti potentiaalia, joka on vielä konkreettisen todellisuuden raskauden ja sameuden peitossa. Vasta oppipojan uuttera työ alkaa antaa kivelle muotoa ja määrittää sen paikan, joka sille on rakennelmassa tarkoitettu. Sillä kaikki kivet eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki sovellu työstettäviksi. Siksi on ymmärrettävä kiven luonne ennen kuin sen työstäminen voidaan aloittaa.
Tästä syystä riiteissä, joissa käytetään alkemistista V.I.T.R.I.O.L.-kaavaa pohdintakammiossa, voidaan sanoa, että kiven työstäminen alkaa jo silloin. “Visita Interiorem Terrae Rectificandoque Invenies Occultum Lapidem” – “Vieraile maan sisimmässä ja puhdistamalla löydät kätketyn kiven”. Ensi silmäyksellä kyseessä on viisasten kivi, mutta tämä kenties liian alkemistinen symboliikka kätkee sisäänsä yksinkertaisemman totuuden, joka on lähempänä vapaamuurariuden initiaatioprosessia: ennen kuin oppii karkean kiven tasoittamisen, hakkaamisen ja hiomisen täydelliseksi kuutiomaiseksi kiveksi, eikö ensin pitäisi löytää itse kivi? Työ karkean kiven parissa alkaa siis tietoisuudesta siitä, kuka on, mitä voi ja mitä haluaa tulla.
Se on aivan kuten pienessä sadussa “Hevonen kivessä”, jonka Marie Christine Barrault kertoo samannimisessä teoksessaan: Taiteilijalta tilattiin veistos suureen kokonaisuuteen. Eräänä aamuna valtava kivilohkare toimitettiin lasten hämmästyneiden katseiden eteen. Kuvanveistäjä aloitti työnsä lasten ollessa lomilla. Koulujen alkaessa lapset palasivat ja löysivät upean ratsastajapatsaan. Kuvanveistäjä oli teoksensa äärellä. Pieni poika kysyi häneltä: “Herra, patsaasi on kaunis, mutta kerro minulle, mistä tiesit, että hevonen oli kiven sisällä?”
V.I.T.R.I.O.L. tarkoittaa oppimista “kuuntelemaan” sitä kiveä, joka me itse olemme.
Matkakumppanin kuutiomainen kivi
Ymmärrettyään kiven luonteen, matkakumppani (Compagnon), joka on varustettu uusilla työkaluilla ja rikastettu geometrian tuntemuksella, voi jatkaa tehtävää. Tavoitteena on rituaalien mukaan saavuttaa täydellinen kuutiomainen kivi, joka voi integroitua harmonisesti muihin rakennelman kiviin.
Rakentamisen symbolisessa logiikassa tämä on täysin johdonmukaista. Tämän symboliikan rajoitteena on kuitenkin vaikutelma yhdenmukaistamisesta. Onko vapaamuurariuden tavoitteena luoda ihmisiä, jotka ovat täysin identtisiä ja vaihdettavissa kuin rakennuskivet? Ei tietenkään. Kuution täydellisyys on symbolinen abstraktio, jota ei tule ottaa kirjaimellisesti. Tämä geometrinen täydellisyys on pikemminkin symboli niiden yhteensopivuudesta, jotka ovat oppineet tuntemaan itsensä ja kehittymään, sekä heidän kyvystään yhdistyä ja tehdä yhteistyötä harmonisesti.
Jos matkakumppani on todella löytänyt oman kivensä, sen hiominen täydelliseksi kuutioksi ei tee siitä koskaan samanlaista kuin mikään muu; silti tämä työ on välttämätöntä yhteisen rakennelman mahdollistamiseksi, sillä vapaamuurarius ei ole mystiikkaa, vaan kollektiivista työtä. Vapaamuurari ei ole vapaamuurari yksin.
Entä kärjellinen kuutiomainen kivi?
Monet rituaalit täsmentävät yksityiskohdan kuutiomaisen kiven muodosta: kyseessä olisi kärjellinen kuutiomainen kivi. Se on usein kuvattu tällaisena loosin matoilla. Mistä on todella kyse? Onko tällä kärjellisellä kuutiomaisella kivellä arkkitehtonista tai symbolista perustelua?
Arkkitehtonisesta näkökulmasta on vaikea nähdä kärjellisen kuutiomaisen kiven hyötyä seinien muuraamisessa. Korkeintaan sitä voisi käyttää ulkoverhoilussa, jossa kiven ulkopinta on ulkoneva, tässä tapauksessa “timanttikärkisenä”. Teknisesti ottaen ulkoneva osa vastasi kiven sitä puolta, joka oli maata vasten työstön aikana ja joka jätettiin karkeaksi, kunnes seinä oli pystytetty. Kukaan ei siis ole koskaan varsinaisesti hionut kärjellistä kuutiomaista kiveä.
Mistä tämä kärjellinen kuutiomainen kivi on peräisin? Ensinnäkin on huomattava, että se puuttuu täysin vanhoista englantilaisista vapaamuurariasiakirjoista eikä se kuulu anglosaksisten riittien symboliikkaan. Tästä kivestä löytyy mainintoja vain ranskankielisistä rituaaleista, ja vasta 1740-luvulta alkaen (Bernin käsikirjoitus n. 1740-1744; Luquet-käsikirjoitus n. 1745; paljastus “Le Sceau Rompu”, 1745). Näiden rituaalien mukaan se palveli matkakumppaneita työkalujen teroittamisessa.
Tämä keksintö – sillä sellainen se on – perustuu kolmeen virheeseen tai väärinkäsitykseen. Ensinnäkin todennäköinen virheellinen tulkinta 1700-luvun ranskalaisten loosin mattojen kuutiomaisen kiven grafiikasta: kolmiulotteinen kuutiomainen kivi voi antaa vaikutelman kärjestä.
Toiseksi yritys tulkita tätä erikoisuutta huonon käännöksen tai englantilaisen vapaamuurariuden tuntemattoman elementin väärinymmärryksen kautta, mikä on todistettu vuoden 1727 “Wilkinson”-käsikirjoituksessa. Tässä asiakirjassa kerrotaan, että erityistä harkkoa (“Dented Ashlar”) käytettiin matkakumppanin loosin korujen (“Jewels”) testaamiseen (“try”). Wilkinsonin kuvaamat “liikkuvat korut” ovat kulmamitta, vatupassi ja luotilanka. Mutta mikä on “Dented Ashlar”? Jos nykyenglannissa “to dent” tarkoittaa “lommoa” tai “jättää jälki”, varhaismodernissa englannissa (1400–1700-luvuilla) se tarkoitti “merkitä lovella esineen reunaa”. “Dented Ashlar” oli siis asteikollinen harkko, jota käytettiin mittapuuna työkalujen, kuten kulmamitan, vatupassin ja luotilangan suoruuden tarkistamiseen.
Jotkut työkalut asetettiin siis tätä kuutiomaista kiveä vasten, mutta tarkistamista, ei teroittamista varten. Mistä siis tämä mielikuvituksellinen teroitusajatus on peräisin? Kolmannesta väärinymmärryksestä: loosin matot kuvasivat usein kuutiomaista kiveä, jonka päällä oli kirveen muotoinen työkalu, jonka terä oli lähellä “kärkeä”. Ranskalaisilla vapaamuurareilla ei ollut avaimia ymmärtää tätä, joten he päättelivät, että kiveä käytettiin työkalun teroittamiseen. Tämä työkalu on kuitenkin vain hakku tai piikkinuija, ja se on operatiivinen muisto ajalta, jolloin kiveä todella työstettiin sellaisilla työkaluilla, ei vapaamuurarin nuijalla ja taltalla, jotka ovat kuvanveistäjän työkaluja.
Kärjellisellä kuutiomaisella kivellä ei siis ole operatiivista perustelua, ja se osoittaa, että Ranskassa 1700-luvulla kehittyneellä vapaamuurariudella ei ollut enää juurikaan tekemistä vanhojen rakentajien perinteen kanssa. Mutta tämä hyvin erikoinen kivi ei ole vailla symbolista merkitystä.
Mikä on kärjellinen kuutiomainen kivi, ellei kuutio, johon on lisätty pyramidi? Kuutio, joka perustuu lukuun neljä, on aineellisen maailman kolmiulotteinen symboli. Pyramidi puolestaan lähtee aineen neliöstä noustakseen kohti ykseyden pistettä. Ja tämä yksittäinen piste edellyttää ympyrää. Kärjellinen kuutiomainen kivi voisi siis tarkoittaa “siirtymistä kulmamitasta harppiin” ja sillä olisi paikkansa kolmannessa asteessa toisen sijaan. Tämä mahdollistaisi kiven jokaiselle kolmelle symboliselle asteelle, mitä ei tällä hetkellä ole.
Kärjellinen kuutiomainen kivi voidaan ymmärtää myös Valon symbolina, joka valaisee Aineen. Tämän kiven muoto muistuttaa egyptiläisten pyramidien ja obeliskien muotoa: on hyvin todennäköistä, että muinaiset egyptiläiset olivat materialisoineet tällä muodolla auringon laskevat säteet. Näin tulkittuna kärjellisellä kuutiomaisella kivellä olisi paikkansa sekä toisessa että kolmannessa asteessa. Matkakumppanin asteella tämä laskeva Valo voitaisiin yhdistää liekehtivään tähteen maailman luovana ja järjestävänä periaatteena. Ja mestarin asteella tämä Valo voitaisiin ymmärtää uudestisyntymisen periaatteena, joka ylittää kuoleman.
