Lontoon vapaamuurarien temppelin alkuperä
Vaikuttaa siltä, että ennen Lontoon suurlooshin perustamista vuonna 1717 (tai todennäköisemmin 1721) englantilaisilla spekulatiivisilla vapaamuurareilla oli Lontoossa oma kokoontumispaikka, joka tunnettiin nimellä “Masons Hall”. Tämä tiedetään Elias Ashmolen (1617–1692) päiväkirjasta, jossa hänet kutsuttiin 10. maaliskuuta 1682 pidettyyn kokoukseen. Tämän paikan sijaintia tai kokoa ei tunneta, ja mahtipontinen nimi “Masons Hall” saattoi viitata hyvinkin vaatimattomiin tiloihin.
Sen sijaan tiedetään, ettei Lontoon suurlooshilla ollut aluksi omaa toimitilaa, vaan looshit kokoontuivat majataloissa, joiden mukaan ne usein saivat nimensä. Virallisen historian mukaan juuri “Goose and Gridiron” -majatalossa neljä perustajalooshia kokoontui 24. kesäkuuta 1717 muodostamaan Lontoon suurlooshin.
Vuoden 1775 temppeli
Vasta vuonna 1775 Lontoon suurlooshi hankki kaksi taloa, joiden välissä oli puutarha Great Queen Streetillä. Suunnitelmana oli yhdistää talot suurella hallilla, joka toimisi vapaamuurarien temppelinä. Arkkitehtuurikilpailun voitti Thomas Sandby (1721–1798), ja Lontoon ensimmäinen vapaamuurarien temppeli vihittiin käyttöön 23. toukokuuta 1776. Sitä laajennettiin vuonna 1820 uudella rakennuksella, jonka suunnitteli uusklassinen arkkitehti John Soane (1753–1837) – sama mies, joka vastasi myös Englannin keskuspankin rakennuksesta ja Downing Street 10:n ruokasalista.
Vuonna 1860 suurlooshi, josta oli tullut Yhdistynyt suurlooshi vuonna 1813, hankki lisää maata temppelin vierestä ja päätti purkaa Soanen lisärakennukset yhdistääkseen vuoden 1775 rakennukset laajemmaksi kokonaisuudeksi. Projekti noudatti Frederick Pepys Cockerillin (1754–1827) piirustuksia, vaikka arkkitehti oli kuollut jo yli kolmekymmentä vuotta aiemmin.
Tätä toista Lontoon vapaamuurarien temppeliä käytettiin 1920-luvun loppuun saakka. Vuoden 1883 tulipalo oli kuitenkin heikentänyt rakenteita, ja osa siitä purettiin uuden tilan tieltä vuonna 1910. Vuodesta 1919 alkaen Connaughtin herttua, joka toimi Yhdistyneen suurlooshin suurmestarina vuosina 1901–1939, käynnisti laajan varainkeruun uuden, samalle paikalle rakennettavan temppelin pystyttämiseksi.
Vuoden 1860 temppeli
Vuonna 1925 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voittivat Henry Victor Ashley (1872–1945) ja Francis Winton Newman (1873–1953). Lontoon kolmannen vapaamuurarien temppelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1927 ja valmistuivat 1932. Connaughtin herttua oli alun perin suunnitellut sen muistomerkiksi niille 3 325 englantilaiselle vapaamuurarille, jotka kaatuivat ensimmäisessä maailmansodassa, ja nimesi sen “Masonic Peace Memorialiksi”. Vasta toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 rakennus sai nimen Freemasons’ Hall.
Freemasons’ Hall tänään
Freemasons’ Hallin arkkitehtuuri on upea esimerkki art deco -tyylistä, jolle ovat ominaisia selkeät geometriset linjat, ylelliset materiaalit ja taidokkaat koristeaiheet. Rakennuksen sydämessä sijaitseva Grand Temple on vaikuttava näky koristeltuine kattoineen, lasimaalauksineen ja symbolisine patsaineen. Sinne mahtuu 1 700 henkeä, ja se toimii suurlooshin sekä siihen liittyvien vapaamuurarijärjestöjen (kuten Royal Arch) seremoniallisena keskuksena.
Grand Temple
Tässä upeassa rakennuksessa on kuitenkin paljon muutakin, kuten peräti 21 muuta temppeliä, joita Lontoon looshit käyttävät. Jotkut niistä ovat erittäin suuria, kuten 600-paikkainen Temple n°1. Kuten Grand Temple, myös monet muut tilat on varustettu kuuluisan Henry Willis & Sons -yhtiön uruilla; sama yritys on rakentanut urut useisiin Englannin katedraaleihin sekä Lontoon Albert Halliin.
Freemasons’ Hallissa on myös useita yksinkertaisempia temppeleitä, joita käytetään veljien opetustilaisuuksiin. Rakennuksessa on luonnollisesti myös erittäin rikas kirjasto ja museo, joka esittelee lukuisia historiallisesti arvokkaita vapaamuurariesineitä.
Vierailu Freemasons’ Hallissa
Näin arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittävää monumenttia ei voitu jättää yleisön ulottumattomiin. Grand Templeen järjestetään opastettuja kierroksia, ja museoon on ilmainen sisäänpääsy, mikä on harvinaista ja mainitsemisen arvoista. Myös kirjasto on avoinna yleisölle, mutta lainauspalvelua ei ole, ja teoksiin voi tutustua paikan päällä pyynnöstä.
Freemasons’ Hall ulkoa katsottuna
Freemasons’ Hall on kuitenkin ennen kaikkea Yhdistyneen suurlooshin päämaja, ja vapaamuurarien toiminta siellä on vilkasta. Tämän vuoksi 21 pienempää temppeliä ja opetustilat eivät ole avoinna yleisölle, vaan ne on varattu ainoastaan vapaamuurariveljille.
