Onko oppilas varsinainen aste?
Nykyaikaisessa spekulatiivisessa vapaamuurariudessa on selvää, että oppilas on ensimmäinen aste. Siihen vihitään seremonian kautta, joka merkitsee selkeää “ennen” ja “jälkeen” -vaihetta ja vastaa symbolisesti profaanin elämän päättymistä ja uudestisyntymistä vihityksi. Uusi oppilas on tällöin looshin täysivaltainen jäsen, vaikka hänellä ei vielä olisikaan kaikkia oikeuksia. Oliko tilanne sama muinaisissa rakentajien killoissa? Vaikuttaa siltä, ettei ollut.
Oppisopimus brittiläisten muinaisrakentajien keskuudessa
Tietojemme mukaan 1500-luvun englantilaisessa vapaamuurariudessa vallitsi erilainen käytäntö, joka vastasi muiden ammattikuntien tapoja. On muistettava, että vaikka vapaamuurarius on nykyään täysin itsenäinen instituutio, joka ei ole tilivelvollinen muille tahoille, muinaiset ammattikunnat olivat osa paikallista yhteiskuntarakennetta ja niiden oli hankittava virallinen tunnustus toimiakseen.
On siis syytä erottaa toisistaan killan sisäiset tavat, salaisuudet ja perinteet sekä suhteet yhteiskuntaan, siviiliviranomaisiin, lakiin ja asiakkaisiin. Jotkin tittelit koskivat vain suhteita siviiliyhteiskuntaan: näin oli “mestarin” kohdalla. Se ei ollut aste, vaan lain edessä toimiva virka. Mestari oli jokainen kisälli, jolla oli varaa ostaa tämä asema, mikä oikeutti hänet allekirjoittamaan sopimuksia asiakkaiden kanssa, johtamaan työmaata ja kouluttamaan oppilaita. Killan sisällä hän pysyi kuitenkin kisällinä, ja killan johtajilla ei ollut mestarin titteliä, vaan heitä kutsuttiin valvojiksi tai diakoneiksi.
Keskiaikainen oppisopimus
Kauppa yhdistää vihkimyksen ja ylentämisen kisällin asteeseen. Katso kokoelma.
Oppisopimus sijoittui näiden kahden maailman väliin. Aluksi hyvin nuori poika astui mestarin palvelukseen henkilökohtaisena oppilaana. Mestarin ja oppilaan laillisen edustajan välille allekirjoitettiin sopimus, ja oppilaan tuli olla 14–21-vuotias. Tätä sopimusta kutsuttiin nimellä “Indenture”, ja oppilasta nimitettiin “Indentured Apprentice” (sopimusoppilas) tai toisinaan “Registered Apprentice” (rekisteröity oppilas). Oppilas ei kuitenkaan kuulunut vielä kiltaan, vaan työskenteli ainoastaan mestarille, joka opetti hänelle ammatin alkeet seitsemän vuoden ajan.
Seitsemän vuotta ja enemmänkin…
Tämän seitsemänvuotisen oppisopimusajan päätyttyä, jos oppilas osoittautui kelvolliseksi, hänet voitiin hyväksyä kiltaan “Entered Apprentice” -tittelillä (sisäänpäässyt oppilas, titteliä käytetään yhä anglosaksisessa vapaamuurariudessa ensimmäisestä asteesta). Hän ei kuitenkaan ollut vielä täysivaltainen jäsen, eikä hänellä ollut oikeutta hoitaa virkoja tai osallistua päätöksentekoon: nämä oikeudet kuuluivat vain varsinaisille jäsenille, kisälleille.
Tämän oppisopimuksen toisen vaiheen kestoa, johon kuului vapaamuurarillisten salaisuuksien ja perinteiden välittäminen, ei näytä olleen kiinteästi määritelty Englannissa, kun taas Skotlannissa vuoden 1598 Shaw-säädösten mukaan kyseessä oli uusi seitsemän vuoden jakso.
Oppilaan aste nykyään
Nykyään tilanne on muuttunut. Vapaamuurarius ei ole enää operatiivista eikä osallistu kaupungin sosio-ammatilliseen kudokseen. Kyseessä ei ole ammatillinen koulutus, vaan vihkimyspolku.
Uusi vapaamuurarioppilas aloittaa siis muurarillisen matkansa vihkimyksellään ja astuu näin looshiin, joka edustaa muurarien kiltaa. Aiemman seitsemän vuoden oppisopimuksen sijaan hän tuo mukanaan pyrkimyksensä ja halunsa tulla uudeksi ihmiseksi, jättäen entisen elämänsä taakseen. Tämä eroaa suuresti muinaisten operatiivisten muurarien tavasta, mutta tarkoituksena ei olekaan kopioida heitä kohta kohdalta.
Oppilaan vastaanotto
Mannermaisessa vapaamuurariudessa ensimmäisellä asteella on vain oppilaan titteli, mikä näyttää unohtavan ne eri vaiheet, jotka tuleva mestari aikoinaan läpäisi. Anglosaksisissa maissa titteli on kuitenkin säilynyt muodossa “Entered Apprentice”, mikä vastaa muurarin koulutuksen toista vaihetta, jota looshi antaa, eikä enää vain mestari.
Muinaisten tapojen elpyminen
On kuitenkin huomionarvoista, että on tehty kaksi yritystä palata muinaisiin operatiivisiin tapoihin. Ensimmäinen on englantilainen: kyseessä on Operatiivinen vapaamuurarius (The Operatives, eli The Worshipful Society of Free Masons, Rough Masons, Wallers, Slaters, Paviors, Plaisterers and Bricklayers). Tämä rakenne väittää olevansa suora jatkaja niille viimeisille englantilaisille operatiivisille killoille, jotka eivät liittyneet spekulatiiviseen vapaamuurariuteen 1700-luvulla. Nykyisessä muodossaan seuran perusti 1910-luvulla englantilainen insinööri ja vapaamuurari Clement E. Stretton (1850–1915), joka väitti tulleensa vastaanotetuksi tällaiseen kiltaan vuonna 1866; häntä avusti tässä tehtävässä John Yarker (1833–1913), joka oli Memphis-Misraïm-korut-järjestelmän ensimmäinen suurmestari Englannissa. Operatiivisilla ensimmäinen aste käyttää titteliä “Indentured Apprentice”.
Ranskassa 1960-luvulla tehty tutkimustyö muinaisista rituaaleista johti Grand Orient de Francen veljiä perustamaan vuonna 1972 ensimmäisen looshin, josta tuli myöhemmin Salomonin operatiivinen riitti. He erosivat Grand Orient de Francesta vuonna 1974 perustaakseen oman tottelevaisuutensa, joka harjoittaa vain tätä riittiä, Ordre Initiatique Traditionnel de l’Art Royal.
